Musta tuntuu, että oon taas turvassa. Paino on turvallisesti alle sadan, tosin vain rahtusen, ja siellä aion sen pitää.
Kuinka elämästäni on tullut tällainen? Olin aiemmin ryhdikäs ja reipas, nykyään vain syön ja nukun. Kymmenet tanssi-, luistelu- ja jumppatunnit viikossa vaihtuivat kymmenen tunnin yöuniin, yhdeksän tunnin koulupäiviin ja loputtomaan dataamiseen ja syömiseen.
Ehkä minä huomenna saan itseni lenkille. Tarvitsen kukka-asetelman ja kauniin mustan surupuvun ja ehkä saan tehtyä pihatöitä. Mielessä kummittelee ajatus paasto paasto paasto älä helvetissä syö läski sika tukehdut vielä itsees mutta tiedän, ettei ääni kuitenkaan vaikene. Se pitää ajatukseni ruuassa ja ajaa horjumaan.
Batman roikkuu seinällä ja sininen valo tuikkii lohdullisesti katonrajassa. Ehkä aamu tuo mukanaan helpotukseen sisälläni vellovaan läskiahdistukseen ja vaimentaa paastokäskyt päässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti