Mun tekee mieli kiivetä katolle ja vaan hypätä. Se ois todella yksinkertaista, oikeestaan säälittävän yksinkertaista.
Töissä oli yks päivä lakritsia ja siitä alko syöksykierre, pystysuoraan alas. Mun vaaka näytti jo yhdessä välissä seitsemääkymmentä yhdeksää ja puolta, mutta nyt se on taas yhdeksänkymmenen yläpinnassa. Kaikki nesteet on tullu takasin. Oon turvoksissa ja vatsaan koskee. Oon syönyt ihan liikaa.
Mua ahdistaa. Ilmotin, etten lähde mökille juhannukseksi. Kamala draama siitä synty, suku Äidin puolelta ilmoitti heti ettei halua olla enää ikinä mun kanssa missää tekemisissä kun pilasin niiden juhannuksen. Jos ne ajattelee noin, ajatelkoon. Ei niiden tarvi mua enää nähdä, en olisi halunnutkaan. Nyt kun olen niinsanotusti disownattu, on helpompi kadota. Ei kukaan jää tänne kaipaamaan sitten.
Huomenna työkavereiden luo juomaan ja juhlimaan. Ehkä saisin pidettyä itseni kasassa, edes tämän yhden illan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti