Mä oon ollu tän viikonlopun sosiaalinen. Niin sosiaalinen, että ajatus töihinpaluusta huomenna ahdistaa. Normaalisti viikonloput ovat minä-aikaa, jonka vietän yksin. Muttei tällä kertaa.
Auton radiosta soi saksalaista kasariheviä ja puolet porukasta nukkuivat. Sisarpuoli suukotteli poikaystävänsä kanssa koko päivän, lähes kahden vuoden yhdessäolon jälkeen he eivät vieläkään malta olla irti toisistaan. Kaksi muuta olivat heidän ystäviään. Oloni oli kuin kolmannella pyörällä. Ylimääräinen.
Turha.
En saa taaskaan unta. Päässä pyörii, minun tekee mieli tupakkaa.
Ihoni on kuiva ja minun on kuuma.
Ahdistaa taas kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti