Kiitän kaikkia ylempiä voimia tunnevammasta. 100 tuntia eikä merkkiäkään Kahvista.
An ja Susityttö pyytävät, että annan olla. Että unohdan. Tässä tunnevamma osoittautuu hyödylliseksi.
Osaan kääntää pääni sisäisestä pienestä vivusta emotionaalisen puolen itsestäni pois pariksi päiväksi kerrallaan. Ei vihaa, kipua tai kiintymystä. Ei mitään pariin päivään, pelkkää tyhjyyytä ja kylmyyttä ja raaka todellisuus täynnä ajatuksia. Opettelin sen Järven jälkeen ja se kyky on useita kertoja pelastanut minut itseltäni ja osastolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti