20 tuntia unta Kotiinpaluusta, enkä ole edes väsynyt. Fyysisesti.
Jessica puhui minulle tänään, pitkästä aikaa. Hän tekee sitä taas; flirttailee, leikittelee ja käyttää, mutten lankea siihen enää. Olen liian kyllästynyt ihmissuhteisiin. Ihmiset eivät ole enää kiinnostavia, kun he ovat ulkona anatomian tai psykologian kirjasta. He lakkaavat olemasta joukko fysiologisia ominaisuuksia ja hermoimpulsseja, vaan he muuttuvat sattumanvaraisiksi, toisistaan poikkeaviksi ja epäloogisiksi kokonaisuuksiksi, jotka eivät toimi oppikirjojen mukaan.
Kahvi ei ole enää osa elämääni. Yritän olla ajattelematta, mitä tein väärin ja miksi hän vain katosi, sillä tulen hulluksi ajatuksesta. Olen hullu jo nyt; petetty, loukattu ja sydänjuuria myöten täynnä valheita.
Valo kirvelee silmiäni ja näen pimeydessä liikkuvia hahmoja. En osaa pelätä niitä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti