distress

Johan mulla olikin hyviä päiviä. Nyt oon vaan syöny ja syöny ja syöny ja yrittäny olla oksentamatta. Haluaisin tosi kovasti, koska mua etoo tuntea ruoka mun sisällä. Haluun sen kaiken poispoispois ja olla tyhjä, ontto ja terävä reunoiltani.

Mun kynnet raapii ihon rikki. Se sattuu ja se kirvelee mutta mä nauran, kun veri valuu mun iholla. Mä ansaitsen sen, mä näin vaivaa sen eteen. Kannan ne jäljet ylpeinä.

Liian vähän päiviä Wanhojentansseihin ja liian monta kiloa nilkkojeni päällä. Haluan kuihtua poispoispois, olemattomiin, kuin lasinsirpale hiekkaan.

Oon maailman huonoin tyttöystävä. Oon kävelevä triggeri, epämukava pidellä, hankalaa seuraa ja kaikin puolin epämiellyttävä otus. Joskus tuntuu, et mun ois parempi yksin. En haluu satuttaa tai vaikeuttaa kenenkää elämää.

Mun ois kaikkein paras vaan kadota kokonaan. Kuolla. 

Jospa paastoan loppuviikon ja tanssin huomenna kuin hullu, kunnes jalkani katkeavat.