Lääkäri totes, että mulla on nenä-nielun alueen tulehdus ja mahdollinen posikiontelotulehdus. Se kirjotti mulle viikon sairaslomaa, antibioottikuurin ja määräs astmakontrolliin. Poskiontelot pitäis kuulemma kuvata ultraäänellä eikä keuhkoröntgenetkään olis pahaksi. Mulla on kuuma, mä palelen ja hikoilen yhtä aikaa ja pyörryn nestehukan vuoksi sairaalan portaille. Oon itkuinen, äreä ja vihainen kaikille ja samaan aikaan haluaisin vaan jonkun ottavan syliin ja silittävän.
Mun paino on pudonnu viis kiloa sen jälkeen ku sairastuin. Oon juonu litrakaupalla, syöny tuskin nimeksikään ja nukkunut aivan mielettömästi. Nukkunut niin, etten kykene edes ymmärtämään sitä määrää. Siitä huolimatta mua väsyttää aivan mielettömästi. Mua väsyttää niin paljon, että tuntuu kuin mun silmät putoaisi kuopistaan millon tahansa. En jaksa nousta ees sängystä, vaan liikun vaan öisin kun ei oo niin kuuma ja tuskallista liikkua.
Mä mietin, että tää saa olla viiminen kerta ku kirjotan näin. Vaikka yleiskielellä kirjottaminen on anonyymimpää ku näin, nää sanat näyttää typeriltä ja tää kieli tuntuu tönköltä suussa. En haluu puhua näin. En haluu enää ees kirjottaa näin.
Palaan siis tähän vanhaan, teennäiseen kaavaan, josta olen saanut lohtua ja turvaa jo vuosien ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti