Eilen oli varsin hankalaa. Tänäänkin on hankalaa.
Helle tuntuu tuhat kertaa pahemmalta pitkähihaisessa, jonka joudun pukea peittääkseni haavat käsissäni. Olen rento ja iloinen koko työpäivän, mutta kotona ahdinko iskee taas. Seinät kiljuvat ja kaatuvat päälle. Kissan hiekkalaatikko haisee ja eläin kävelee perässä kerjäten ruokaa, sillä veljet eivät huolehdi siitä. Olen väsyny ja valmiiksi räjähdysaltis ja sillä hetkellä kun ovi aukeaa ja nuorimmainen tokaisee "hyvä et oot kotona, laita ruokaa. Tääl kuolee nälkään", olen niin kaukana rajan toisella puolen, että voisin hyökätä tämän kimppuun.
Pahinta on, että olen niin poikki ja ahdistunut, ettei tästä illasta tule lainkaan eilistä parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti