Saari antoi minulle tämän illan ja kaksikymmentä viiltoa. Enempää hän ei anna anteeksi, ei tässä kuussa. Hän lupaa hyväksyä muutaman haavan kuukaudessa, sillä hän tietää minun tarvivan sitä vapaudentunnetta, jonka vain teräaseet minulle suovat.
Ahdistuskäyrä on laskenut jyrkästi alas, tämä ilta on jo ollut helpompi. Ahdistuksen väistyttyä tilalle astui kuitenkin uupumus. Olen lähes lamaantunut väsymyksestä, mutten kuitenkaan saa unta.
Huomenna on töitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti