Sen jälkeen kun aloin tapailla Kahvia, mun paino on pudonnu viisi kiloa.
Kolmessa viikossa.
Mun ruokailu on paljon säännöllisempää, syön jonkun verran enemmän ja jaksan liikkua. Uni maistuu paremmin ja oon onnellisempi kun aikoihin.
Tää kaikki on niin outoa. Mä en ole tottunu tällaiseen, en osaa suhtautua tähän. Susityttö siskoineen muutti naapuriin ja soittavat minulle aamulla, aamulenkille. Ajatus pelottaa, sillä en ole aikoihin lenkkeillyt. Silti lupaudun mukaan ja sovin lähteväni jonain päivänä naapurien kanssa kahdenkymmenen kilometrin pyörälenkille. Vatsaani koskee.
Paniinki päällä. Mikään ei onnistu. Kahvi ei ole vastannut puhelimeen aamu kymmenen jälkeen. Mitä jos jotain on käynyt?
Peiton alla on kuuma. Ilman on kylmä. Kahvin sylissä oli sopiva, vaikka yöllä varastinkin peiton. Luimme teksti-tv:n deittiä ja minä hieroin hänen selkäänsä. Lapsi ei nukkunut, joten mekin nukuimme kehnosti. Siitä huolimatta tämä aamu oli niitä, joita en vaihtaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti