Mä vaan mietin, että mitä. Joku on muuttunu, mutten saa päähäni mikä. Kaikki ei oo ihan kohdallaan, mutten keksi mikä on pielessä.
Joku äänessä on muuttunu. Tempo, sävy ja rytmitys. Kaikki on jotenkin kylmempää. Tai ehkä se olen vain minä. Mutten tiedä. En ymmärrä.
Kelaan päässäni viime päivä. Mikä meni mönkään? Mitä tein väärin? Mikä muuttui? En keksi vastausta. Kylmä leviää sisääni, sitten kuuma, sitten taas kylmä. Itkettää, suussa maistuvat eiliset letut. Oksennan, ahdistaa. En ymmärrä vieläkään, ja kaiken lisäksi nyt sisälläni velloo kuvotus ja pettymys jota en osaa kuvailla tai tulkita.
Kuningas on kuollut, tuumaan, ennen kuin hän ehti syntyäkään. Sisälläni on paikka, jota en hallitse, vaan jossa on vallassa kaaos. Kuningas on kuollut, kuiskaan ja upotan terän jalkaani, käteeni, hyväilen sillä kylkiäni ja kaulaani. Paikka sielussani on jälleen sekaisin, eikä hallinnasta ole enää tietoakaan. Kuningas on kuollut.
Mutta mikä hänet tappoi? Olinko se minä itse, vai oliko se todellakin Hän? Selittääkö kaiken minun käytökseni vai hullunlailla laukkaavat ajatukseni? Tuntuu että hukun. Paha olla. En ymmärrä enää mitään.
Seuraavaan moneen päivään en aio kuin nukkua ja hävetä tekojani hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti