En mä pysty odottamaan elokuuun asti seuraavaa poliaikaa. Mä hajoan pirstaleiksi ennen sitä.
Se on alkanu jo.
Äsken mä tungin taas sormet kurkkuun ja leikin terillä. Nyt mun nielu ja sääri on hellänä. Kaikki vaan romahtaa ja mua ahdistaa enkä tiedä mitä teen. Haluun vaan piiloon kaikelta. Haluun vaan nukkua loputtomiin. Seinät tutuu kaatuvan päälle enkä pysty hengittämään.
Mä en kestä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti