Distance

Mä olen taas Suomessa.

Suomessa, en kotona. Mun sydän jäi pois, pala mua repesi ja mä olen itkenyt. Mä olen nukkunut alle kahdeksan tuntia paluun jälkeen. Mä haluan takaisin.

Kahvia ei enää ole. Hän ei vastaa enää ollenkaan ja mä olen väsynyt yrittämään. Mä nostan kädet ilmaan ja luovutan, miten vaan. Leikkiminenhän ei ollut sun tyyliäs. Valehtelija. Olit sittenkin ihan kuin kaikki muutkin.

Mä en muista, koska nään Hämähäkin taas. En jaksa ajatella moista. Tarvin vain lääkkeitä. Edelliset ovat Anilla. En saa niitä takaisin ennen syksyä, en ehkä ennen lunta.

Kaikki tuntuu taas kaatuvan päälle, mutta huomenna koittaa paluu arkeen ja turvalliset rutiinit kietovat minut taas kuumiin syleilyihin.