Mulla on lääkäri keskiviikkona. Melatoniinin annostusta joko nostetaan tai sitten vaihdetaan oikeaan lääkkeeseen. En ole Kaupungissa vietetyn viikon jälkeen nukkunut montaakaan tuntia ja perhe, Hämähäkki ja Saari ovat huolissaan.
Torkahtelen koulussa ja bussissa ja kotona ja olen joka ilta vuoteeseen kömpiessäni kuolemanväsynyt. Siitä huolimatta pyörin tuntikausia valveilla, vaikka silmiä ja päätä ja sielua särkee ja maailma sumenee ja pyörii. Aamulla kuudelta ylös, joka päivä edellistä väsyneempänä, ja illalla sama rumba, kunnes olen niin väsynyt, etten tunne väsymystä enää. Olen räjähdysherkkä, tunteeton ja paha suustani. Kaikki vihaavat väsynyttä minua. Minäkin.
((laihdutan taas. kilo on jo poissa. vapisen kuin lehti tuulessa, jalkojani särkee juoksemisen jäljiltä. ihanaa, täydellistä, unenomaista tuskaa. haluan lisää.))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti