Oh no, I know a dirty word

Oh, therapy, can you please fill the void?
Am I retarded or am I just overjoyed?
Nobody's perfect and I stand accused
For lack of a better word, and that's my best excuse

Huomenna on taas lääkärinaika. Isä tulee keskustelemaan toimintaterapiasta, jonka lähtökohtainen päämäärä on kitkeä minusta epäsosiaalista käyttäytymistä, harjoitella tunteiden käsittelyä ja tunnistamista sekä pitää yllä sosiaalista toimintakykyä. En koe mitään tästä tarpeelliseksi, mutta jos se tekee minusta normien mukaisen niin menköön.

Melatoniiniannosta pitäisi nostaa ja minua kuvottaa ajatus siitä, että joudun isäni kuullen sanomaan, etten taaskaan nuku. Näen jo päässäni hänen surullisen ilmeensä, loukkaantuneen katseensa ja huolestuneen hätkähdyksen. Lääkäritäti varmasti nauttii siitä, että saa aiheuttaa mielipahaa kertomalla, että isin pikku prinsessa vaatii vahvempia lääkkeitä ja järeämpiä hoitomenetelmiä, ettei hänen krooninen masennuksensa olekaan helpottanut kuluneen kahden vuoden aikana.

Mun tekee taas vaihteeksi mieli viiltää kädet auki. Tykyttävä kuumotus iholla seuraavat päivät on kaikkein ihaninta. Turta, jyskyttävä polte, joka ei ole aivan kipua, muttei oikein mitään muutakaan. Minun huumeeni, suurin rakkauteni. Rakastan sitä ketjureaktiota, jonka vain veitsi saa aikaan;

viiltävä kipu
kuuma veri kylmällä iholla
polte
jomotus
turtuminen
nautinto
levollisuus

ja lopulta kaikki tuntuu hetken ajan selkeältä.

Kuin hetki ennen hirmumyrskyä.