Menet tuoksusta sekaisin niin

Niin kuin vie kevät aina järvistä jään
Yhtä varmasti sinutkin hyllytetään
Ja sä tappelet vastaan ja sä potkit ja lyöt
Silti yksin huudat sun yöt

Niin kuin syntyvä oppii hengittämään
Yhtä varmasti sinutkin hyllytetään
Ja sä tappelet vastaan ja sä potkit ja lyöt
Silti yksin huudat sun yöt

Mulla on syyllinen ja pelokas olo. Mulla on yksinäinen olo ilman Mirandaa mun vieressä. Mua ahdistaa, koska oon sen ensimmäinen ja me kaikki tiedetään kuinka Kolmannen kävi.

Hän pyörii kaupungissa, näen hänet päivittäin, vaikka hän asuu 150 kilometrin päässä. Mitämitämitäräjähdän.

Mua väsyttää vaan ei nukuta. Uni ei tule, palelee ja on kuuma. Yksinäisyys kivistää sydänalaa.

Mua hävettää myöntää, mut haluan Mirandan lähelle.

Lähelle.

Lähemmäs.