Säälittävää. Naurettavaa. Vittupaskasaatana ja hirttosilmukka kaulaan.
Harhailin taas hämärille sivuille yön pimeinä tunteina. Isä meidän, joka olet taivaassa.
Vuokra-asuntoja.
Mirandan luona olisi halpa asua. Samassa kaupungissa, siis. Olisimme samassa koulussa, asuisin hänen lähellään, koulutusmahdollisuudet ovat mahtavat...
Mutta
Menen
Taas
Kaiken
Edelle
ja kun into laantuu ja motivaatio katoaa, olen tyhjä ja ontto.
Miranda miettii ääneen, kuinka on ansainnut mut. Mä vavahdan pimeässä ja kuiskaan käheästi olevani ennemmin kirous kuin lahja.
Musta ei oo kuin harmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti