Mä olen ylitietoinen mun kehosta, tunnen jopa pikkuasiat. Keskityn liikaa mun kehoon ja sen tuntemuksiin ja kaikki mun ruumiinosat on yleensä kipeitä. Yleensä silmät, polvet ja vatsa. Toisinaan ranteet ja korvalehdet.
Menen 7:45 linja-autolla kouluun. Myöhästyn neljänä aamuna viikossa. Opettajat ovat tottuneet siihen.
10:45 pitäisi alkaa ruokatunnin. En mene syömään, ikinä, vaan vaeltelen haamuna käytävillä. Katselen luokkien lasiovista sisään ja toisinaan tutut opettajat tulevat kesken oppituntiensa käytävälle juttelemaan. Toisinaan lähden Susitytön kanssa tupakalle. Vanha peltiämpäri koulun portin pielessä on oiva tuhkakuppi.
Kun koulu loppuu, tulen bussilla kotiin. Syön, päivän ainoan aterian. Isä on sen laittanut. Menen omaan huoneeseeni, katselen televisiota, luen tai nukun. En tee läksyjä. Ikinä.
Illalla, joskus seitsemän aikaan, siirryn olohuoneeseen tunniksi. Perheen yhteinen aika on kahden TV-ohjelman pituinen. Tämän jälkeen menen nukkumaan. Kolmesta kahdeksaan tuntia ja kaikki alkaa alusta.
Arkielämäni pähkinänkuoressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti