Vaadittiin muutama rohkaisuryyppy ennen kuin sain aikaiseksi lähteä, mutta mä tein sen. Pakkasin reppuni ja karkasin. Jätin vaimokkeelle lapun ulko-oveen ja pyysin, ettei etsisi. Ei se etsinyt, vaan luotti muhun. Poloinen.
Hain askin tupakkaa kaupasta ja harhailin rantaan. Oli kylmä ja tuulista, eikä mun sormissa ollut pian tuntoa. Meri hakkasi rantakivikkoon, lokit kirkui ja ilma tuoksui lapsuudelle, onnellisuudelle. Purin reppuni ja istuin tuolille lähinnä merta, unohduin tuulen ujellukseen ja avasin kirjan.
Mulla ei ollut montaa lukua jäljellä, kun paikalle tuli kolme poikaa. Pällistelivät kuin sirkuseläintä, osoittelivat ja irvivät. Luulivat etten kuule kuulokkeiden läpi, vaan kuulin kuitenkin. Ei mulla mitään musiikkia soinut.
Lähdin, ja rantaveteen eksyi pari koiraa. Oispa mullakin koira, mietin, ja muistin, että onhan mulla kaksi. Ne on vaan annettu pois.
Mä halusin päästä lähemmäs ja lähemmäs merta. Se kohisi mun korvissa, mun koko sielu sykki pauhaavan aallokon tahdissa. Rannalle oli jo nostettu veneitä pressujen alle. Mä pystyin haistamaan moottoriöljyn isovanhempien autotallissa, kun vaari korjasi vuodesta toiseen samaa vikaa meidän veneen moottorissa. Mulla tuli tosi nostalginen olo, ja päätin, että opetan Surun kalastamaan.
Jäätelökioski oli vielä auki. Kaikki ikkunat heilui tuulessa, ja blondi tyttö nauroi kovaan ääneen puhelimessa. Vastaan käveli kyyryselkäinen, nököhampainen mies pienen nököhampaisen tytön kanssa. He odottivat palvelua ikuisuuden. Vastaan käveli lisää koiria.
Mun onnistui löytää läheisestä puistosta penkki, joka oli puiden alla, pensaiden takana. Kaivoin taas kirjan ja luin.
Mä upposin niihin hahmoihin, ja mun oma elämä, mun omat virheeni ja vajavaisuuteni irvisteli mulle sivuilta, mutta luin itsepintaisesti. Ohikulkenut vanhus voivotteli äänekkäästi nuorison tupakointia. Päiväkoti-ikäiset lapset tuijottivat suu auki, kun askista nousi mun huulille taas uusi tupakka. Laskin taas kolmen koiran kävelleen ohi.
Mä mietin kauan, kuinka kuvailisin teille sitä olotilaa, joka mussa vallitsi siellä rannalla ja puistossa. Mua ahdisti, pelotti ja samalla mulla oli todella rauhallinen ja peloton olo. Mulla oli voimakas olo siellä jääkylmän tuulen ja pauhaavan meren raiskaamalla kalliolla ja siellä lakastuneiden lehtien ja riippuoksaisten koivujen varjossa. Oli kuin mun koko olemus olisi ollut ilmiliekeissä, mutta se tuli olisi ollut vain kädenlämpöistä. Kuin olisi upottautunut kylpyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti