Neljäs yö. Vai onko tämä jo viides? En muista. Olen seonnut laskuista. Kuitenkin, taas kello on yli puolen yön. En taaskaan saa unta ja kuten kolmena neljänä viitenä yönä ennen tätäkin, valvon pitkälle aamuyöhön, kunnes nukahdan pariksi tunniksi ja herään kukonlaulun aikaan väsyneempänä kuin ennen.
Sydämeni tykyttää ja kädet tärisevät. Ruoka ei maistu ja olen äreä. Väsyttää. Kahvi ei ole vastannut viesteihin. Taaskaan. Oksettaa ja väsyttää. Matkalaukku lojuu lattialla puolitäynnä ja odottaa ensi perjantaita. Hermostuttaa.
Kuudeskymmenes kauhuelokuva putkeen. Shutter. Olen ehkä nähnyt sen aiemmin. Olen seonnut niissäkin laskuista.
Voisin katsoa jotain TV-sarjaa, jollen olisi nähnyt niitäkin kymmeniä kertoja. Ahdistaa olla yksin valveilla.
Tämä on yksinäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti