Mulla on Cipralexia jäljellä 12 päiväksi, melatoniinia seitsemäksi. Stressitaso niin korkea, että pakko jatkaa lääkitystä. Vaan kun lääkkeitä ei ole.
"Kun lääkkeet on loppu, kalakin on lähellä", toteaa Repomies ja minä nauran katketakseni. Ei väsytä vieläkään, mutta mieltä kaihertaa se, ettei Hämähäkki vastaa viestiini. Lääkkeet loppuvat. En ole niitä koko kesässä syönyt, mutta nyt melatoniinin lumevaikutuskin on lakannut ja minä valvon yötä päivää. Ahdistaa.
Mä pelkään taas kaikkea; pimeää, kylmää ja yksinäisyyttä. Nousin vuoteelta sen verran, että kävin vaa'alla. Yhä alle sadan, totean tyytyväisenä, ja vannon alkavani pyöräillä ja hölkätä. Taidan valehdella taas.
En mä oikeasti taida alkaa.
Heip!
VastaaPoistaUnettomuuteen auttaa neuroleptit, semmonen ainakin itellä kun Ketipinor. Todella tehokas.
Rahattomuuteen auttaa, kun on sosiaalitoimen asiakas jos ei ole tuloja paljoa. Sieltä saa maksusitoomuksen lääkkeisiin ja menet sen maksusitoomuksen kanssa lähimpään apteekkiin niin näin on lääkkeiden saanti turvattu. Voimia sinulle <3
Ongelmana minulla lääkkeiden kanssa ei ole rahojen vähäisyys, vaan poliklinikan kesäloma. Unohdin uusia reseptit ennen sitä, enkä saa niitä uusittua ennen elokuuta. Siihen asti pitää pärjätä näillä.
PoistaKiitos kuitenkin sinulle, arvostan kommenttiasi. Mikäli joskus tulee tarvetta, toimin neuvojesi mukaan. :)