i used to know

Kuiskaus. "Teitä on kolme enemmän kuin viimeksi."

Mistä te tulitte?

Mä olen käynyt salilla parina päivänä. Juossut muutaman lenkin. Mä olen punnertanut ja tehnyt kyykkyjä ja vatsoja ja mä olen niin kipeä, niin tuskissani, etten voi kuin hymyillä. Mun jokaista lihasta jomottaa. Se kipu on hyvää, se on tervettä. Paino on taas laskemaan päin, muttei tarpeeksi. Ei ikinä tarpeeksi.

Mulla ja Mirandalla on huomenna kuukausipäivä. Miranda on niin kaukana, liian kaukana, liian kauan. En näe häntä ennen ensi viikonloppua. Silloin aion pitää häntä sylissä, hiljaa, liikkumatta. Haluan hänen ihonsa omaani vasten. Haluan hänen maun pyyhkivän oman makuni suustani. Haluan lakanoitteni tuoksuvan häneltä. Ihoni maistuvan häneltä. Haluan repiä hänen rintakehänsä auki ja ryömiä hänen sisälleen, painaa kasvoni hänen sydäntään vasten ja tuntea ihollani, kuinka veri liikkuu hänen suonissaan. Haluan kuulla hänen hengityksensä, haluan koskettaa hänen luitaan. Haluan maistaa hänen sieluaan.

Samaan aikaan minä värisen, peloissani omista haaveistani.

Haluan osoittaa rakkauteni aiheuttamalla hänelle kovempaa fyysistä kipua kuin kukaan koskaan ennen minua.